Hakuna Matata

Viimeinen kuukausi jäljellä Afrikassa ja 10 pitkää viikkoa takana. Viimeinen kuukausi meni reissatessa ympäri Tansaniaa. Matkustettiin ensin bussilla Pohjois-Tansaniaan Moshiin, jossa asuttiin vapaaehtoistyöntekijöiden talolla. Siellä tutustuttiin kaupunkiin ja viikko vierähti valloittaessa Kilimanjaroa. Molemmat päästiin huipulle saakka, oli aivan uskomaton kokemus!! Todella rankkaa oli mutta joka hetki oli ponnistelujen arvoinen. Ja maisemat sanoin kuvaamattomia.

Moshista reissasimme Lake Vicktorian järven rannalle Mwanzaan. Bussi sinne kesti 16h ja tie oli pölyistä möykkytietä koko matkan ja yksi 15min vessatauko pidettiin.. Huh! Kokemus sekin, ei kylläkään nautinto. Mwanza oli Dar es Salaamin jälkeen paratiisi kaupunki. Siellä ei muita turisteja näkynyt ja kadulla sai kulkea lähes rauhassa. Lukuun ottamatta yhtä päivää kun Sanna päätti laittaa kaupungille hotpantsit jalkaan, saivat valkoiset jalat huomiota jokaiselta vastaantulijalta. Seuraavana päivänä oli läkähdyttävä pitkissä housuissa. Mwansassa liikenne oli myös paljon rauhallisempaa kuin darissa, jopa inhimillistä. Lake Victoriassa oli tarkoitus käydä pulahtamassa mutta kuultuamme että sieltä voi saada bilharzioosi madon loisia elimistöön, emme ottaneet riskiä!

Mwansasta matkamme jatkui kohti Musomaa. Matkan oli tarkoitus kestää vain neljä tuntia, mutta jouduimme kolariin ja selvittelyjen takia matkan teko venyi kuuteen tuntiin. Musomaan viimein päästyämme majoituimme väsyneinä erääseen hotelliin järven rannalla. Siellä ravintolan pitäjä ihatui Sannan silmälaseihin niin paljon että tarjosi meille lounaan ja olisi ollut valmis tekemään lähes mitä vain saadakseen ne omakseen. Musomassa työskentelimme Lake Victoria Disability Centerissa, joka on ulkopuolisten rahoittama vapaaehtoisjärjestö. Se toimii vammaisten lasten hyväksi, jotka eivät vammansa vuoksi kykene käymään normaalia koulua ja tarvitsevat apua. Siellä opiskeli sokeita, kuuroja, albiinoja ja liikuntavammaisia lapsia. Pelasimme heidän kanssaan korista ja jalkapalloa ja vastineeksi he opettivat meille viittomakieltä ja Jocke sai oppitunnin ompelukoneen käytöstä.

Musomasta matkasimme bussilla Arushaan. Matka kesti 12h, mutta oli hieman inhimillisempi kuin edellinen, sillä reittimme meni Serengetin luonnonpuiston läpi ja Ngorongoron kraatterin ohitse. Ainut mikä harmitti oli se että olimme ainoat valkoiset koko bussissa ja näin ollen myös ainoat jotka joutuivat maksamaan USD50 lisämaksun kahdella portilla. Ei ollut halpa bussimatka, mutta ei tarvinnut ainakaan istua pölystä pompputietä koko matkaa. Arushassa lepäsimme vuorokauden parantelemassa kuumetta ja chillailemassa, josta matkasimme takaisin ah niin ihanaan kaaokseen Dariin!

Loppuviikosta aloitamme täällä työt paikallisessa sairaalassa, josta muut täällä olevat sairaanhoitaja opiskelijat ovat kertoneet kauhutarinoita. Toiveissa on päästä synnarille ja leikkaussaliin anestesia harjoitteluun, saa nähdä miten käy!